Olkinuora ei ole luopunut unelmastaan | SaiPa

Olkinuora ei ole luopunut unelmastaan

Kuusi vuotta Pohjois-Amerikkaa kiertänyt Jussi Olkinuora päätyi Lappeenrantaan paikkaamaan loukkaantunutta Frans Tuohimaata. SaiPan verkkotoimitus kävi jututtamassa joukkueen uutta miestä aamuharjoitusten jälkeen.
Jussi Olkinuora pelaa SaiPassa 3.12 asti kestävällä sopimuksella.

Syntymänimen Juho saanut Olkinuora ilmoitti vanhemmilleen viisivuotiaana, ettei pidä nimestään vaan häntä tulisi kutsua Jussiksi. Näin on tuon tapahtumasarjan jälkeen tapahtunutkin.

Nyt Olkinuoralla on kahdet harjoitukset alla SaiPassa ja erityisesti maalivahtitandemin toisen osapuolen vastaanotto teki vaikutuksen häneen.

- Markkanen otti minut vastaan kuin olisimme tunteneet toisemme kymmenen vuotta. Koitan purra kieltäni mahdollisimman paljon, sillä musta tuntuu, että hän lisää meidän keskusteluumme paljon enemmän arvoa kuin minä, laukoo Olkinuora.

Olkinuoran Pohjois-Amerikan tarina alkoi 17-vuotiaana, kun mies lähti vaihto-oppilas ohjelmaan mukaan vanhempiensa innoittamana. Mies matkasi Salt Lake Cityyn, jossa vuoden ajan Olkinuora haki enemmänkin elämänkokemusta kuin jääkiekkoilullisia kokemuksia.

Matkan aikana Olkinuora kiinnostui kuitenkin pelaamisesta amerikkalaisessa yliopistossa. Suomeen palattuaan mies laittoi kaiken sen puolesta kiinni, että tuo unelma toteutuisi. Pelattuaan kaksi vuotta HIFK:n A-junioreiden maalin suulla hän alkoi itse ottaa yhteyttä yhdysvaltalaisiin kouluihin saadakseen jalkansa edes yhden oven väliin.

Olkinuora päätyi USHL-juniorisarjaan ja Sioux Fallsiin. Kausi Etelä-Dakotassa ei mennyt niin hyvin kuin hän olisi toivonut, joten Olkinuora palasi Sioux Fallsista takaisin Suomeen luullen, että hänen unelmansa Pohjois-Amerikkalaisesta kiekkoilusta olivat kadonneet kuin tuhka tuuleen. Toisin kuitenkin kävi.

Kesällä 2011 Denverin yliopistojoukkuella oli suuria maalivahtiongelmia. Joukkueen kummatkin nelivuotisella stipendillä pelaavat maalivahdit joutuivat mittaviin polvileikkauksiin. Pioneers otti yhteyttä nuoreen maalivahtiin ja vaikka yliopisto lupasi vain väliaikaisen paikan joukkueesta, eikä minkäänlaista taloudellista avustusta lukukausimaksujen maksamiseen se ei säikäyttänyt unelmansa eteen mitä tahansa tekevää Olkinuoraa.

Olkinuora otti St. John's Telegram lehden mukaan $45 000 opintolainan lukukausimaksuihin ja suuntasi nyt kolmannen kerran yli valtameren. Nyt suuntana oli Colorado.

- Kaikki riskit olivat laskelmoituja. Mitään riskiä ei otettu vahingossa, virnistää Olkinuora.

- Mulla on vähän erilainen tausta. Kaikki mitä olen tehnyt on tehty kuitenkin tarkoituksella ja tähän mennessä kaikki on mennyt hyvin.

Jos tämä kaikki oli todellista uhkapeliä, niin se kannatti. Kummakin osapuolen kannalta. Olkinuorasta kasvoi nopeaan tahtiin joukkueen ykkösmaalivahti ja silloinen joukkueen päävalmentaja George Gwozdecky ylisti Olkinuoraa "parhaaksi kesken kauden tehdyksi hankinnaksi hänen 19-vuotisella urallaan Denverin yliopiston päävalmentajana".

Olkinuora valittiinkin ensimmäisen kauden päätteksi WCHA-liigan tulokasjoukkueen maalivahdiksi ja seuraavalla kaudella liigan kakkostähdistöön.

Joukkueen maalivahtivalmennus löysi kuitenkin tuolloin korjattavaa Olkinuoran pelaamisesta. Denverin yliopiston maalivahtivalmentaja David Lassonde kuvaili Olkinuoran ensimmäisiä otteluita antamassaan haastattelussa St. John's Telegram lehdelle.

- Se oli kuin villin pojan olisi laittanut jäälle. Meidän piti hieman rauhoitella ja suitsia Jussin pelaamista ja vähentää sellaista Wow-efektiä hänen pelaamisestaan.

Yliyritteliäisyydestä ja lievästä innokkuudesta ei siis lisäpisteitä herunut, vaikka Olkinuora löikin pöytään vakuuttavia tilastoja ilta toisensa jälkeen. Innokkuus on Olkinuoran mukaan vähentynyt ja vaihtunut AHL- ja ECHL-vuosien myötä rauhallisempaan työskentelyyn.

- Lassonde oli ihan oikeassa. Olen aina ollut vähän energisempi niin jäällä kuin sen ulkopuolellakin. Kyllä pelimäärät ja rasitus niin AHL:ssä kuin ECHL:ssä rauhoittivat peliäni. Väsynyt koirahan on tottelevainen koira, murjaisee Olkinuora.

Olkinuoran nauraessa omalle murjaisulleen, saa jonkinlaisen käsityksen pelaajasta, jota Denverin yliopistossa joukkueen valmennus kutsui hyväntuuliseksi ja kaikkien kanssa hyvin toimeentulevaksi maalivahdiksi. Amerikassa puheet eivät olleet sitä kuuluisaa hockey-jargonia.

Vakuuttavat tilastot eivät jääneet huomaamatta katsomossa, sillä kahden yliopistokauden jälkeen Winnipeg Jets löi huhtikuussa 2013 miehen eteen kahden vuoden tulokassopimuksen. Yliopistokauden jälkeen NHL-seuraan siirtyminen tarkoitti kuitenkin, että kauden lopun Olkinuora pelasi koeajalla AHL-joukkue St. John's IceCapsissä ja tulokassopimus astui voimaan vasta seuraavana syksynä.

Olkinuora sai ensimmäisen komennuksen IceCapsien maalin suulle huhtikuussa 2013 joukkueen vieraillessa Hamilton Bulldogsien vieraana. 4-1 tappioon päättynessä ottelussa muuan ex-SaiPa Petteri Nokelainen sai syöttöpisteen Bulldogsien toiseen maaliin.

Ensimmäinen kausi St. John'sissa meni lähinnä totutellessa AHL:ään. Olkinuora pelasi vain 10 ottelua tuuraten ykkösmaalivahti Eddie Pasqualea. Tammikuussa bisnespuoli Pohjois-Amerikkalaisesta jääkiekkoilusta osui Olkinuoraan, kun mies lähetettiin Ontarioon ECHL-joukkue Reignin riveihin.

Jälkikäteen todettuna seuran kannalta ratkaisu osoittautui jokseenkin oikeaksi, sillä toiseen suuntaan ECHL:stä liikkunut Michael Hutchinson nappasi nopeasti IceCapsien ykkösmaalivahdin paikan ja oli yksi kivijalka joukkueen edetessä aina AHL:n finaaleihin asti. Olkinuora otti ECHL-komennuksen ilolla vastaan, sillä se tiesi lähes varmaa peliaikaa.

- Kun sain tietää siirrosta niin olin vain iloinen, sillä tiesin pääseväni pelaamaan. AHL:ssä saatoin pelata yhden ottelun kolmeen viikkoon suorituksesta riippumatta. Oli mukavaa myös päästä Kalifornian lämpöön ja päästä pelaamaan lähes jokaisessa pelissä, Olkinuora kertoo.

Seuraavanakaan vuonna Olkinuora ei saanut suuremmin mahdollisuuksia näyttää osaamistaan AHL:ssä. Tuloksena oli vain neljä ottelua AHL:ssä ja suurin osa kaudesta kului Ontariossa farmin farmissa.

- Ensimmäisen kauden viimeisen puolen vuoden aikana tajusin, että en minä tähän sarjaan halua jäädä. Pääosin kolmen vuoden ajan pelasin ECHL:ssä ja jokaisen vuoden jälkeen totesin itselleni, että tämä oli viimeinen vuosi tässä sarjassa. Nyt vasta tuli sanoista tekoja.

Tulokassopimuksen päätyttyä kesällä 2015 Olkinuora sai kuitenkin Winnipegin uudelta farmiseuralta Manitoba Mooselta mahdollisuuden. AHL-sopimus joukkueen kanssa mahdollisti edelleen NHL-paikan metsästyksen, vaikka helppoa se tullut olemaan.

Marraskuussa mies sai mahdollisuutensa, kun Manitoba kutsui miehen takaisin AHL:ään farmiseura Tulsasta. Winnipeg Jetsin ykkösmaalivahdin Ondrej Pavelecin loukkaantuminen laittoi emäseura Jetsin ja kaksi farmiseuraa liikuttelemaan maalivahtejaan kuin shakkinappuloita, mutta peliaikaa Winnipeg Jetsin farmiseurassa ei tullut kuin neljän ottelun verran. Olkinuora myöntääkin shakkivertauksen olevan aika osuva, kun puhutaan maalivahdeista.

- Välillähän se tuntuu siltä, mutta yleensä korvaus on niin hyvä, että saakin olla shakkinappulana, Olkinuora murjaisee.

- Onhan se ihan totta, mutta sopimus sanoo sen selvästi, että sulle saa tehdä mitä vaan. Laittaa mihin vaan, peluuttaa tai ei peluuta. Pitää tietää mihin ryhtyy, jos siihen lähtee. Laskelmoituja riskejähän kaikki on.

Pompottelu Pohjois-Amerikan farmisarjoissa ei ole kuitenkaan tappanut 25-vuotiaan Olkinuoran unelmaa päästä farmisarjasta NHL:ään.

- Totta kai haluan takaisin. Olin siellä kolme vuotta ja paljon jäi hampaankoloon. Yrityksestä se ei jäänyt kiinni, mutta monen asian olisin voinut tehdä toisin. Olen vielä niin nuori, että kyllä mä sinne haluan takaisin.