Pronssikausi 1965-1966

SaiPa 1965-1966: Pronssin väri ei koskaan haalistu historiankirjoista

SaiPan kausi 1965-1966 päätyi pronssijuhliin, kun viimeisellä kierroksella joukkue kaatoi Rosenlewin Urheilijat kotikentällään maalein 3-2. Matka mitaleille oli kuitenkin pitkä ja tapahtumarikas.
Kaudelle 1965-1966 SaiPan SM-sarjajoukkueeseen nousi puolisen tusinaa nuorta alle 20-vuotiasta pelaajaa. Heistä yksi oli laitahyökkääjä Heikki Juselius, joka istuutui toimituksen kanssa kertaamaan pronssikauden tapahtumia.

- Joukkueen ikärakenne muuttui ja vanhempia pelaajia lopetti, kuten Vilho Pekkonen ja Leevi Ryhänen. Sitä kautta meitä alle 20-vuotiaita pääsi joukkueeseen 4-5 kappaletta mukaan. Joukkueeseen oli helppo päästä sisälle, kun SaiPan oma runko, joka koostui ns. oikeista pelimiehistä, kuten Jorma Hietanen ja Pauli Hyväri otti meidät nuoret pelaajat suojaansa.

Miettiessään, mitkä asiat olivat menestyksen takana, Juseliuksen mieleen tulee välittömästi kaksi henkilöä, joiden panos oli merkittävä SaiPan noustessa edellisten kausien aikana mitaleista taistelevaksi joukkueeksi. Juselius ylistää edellisinä kausina joukkuetta valmentanutta Teuvo Myyryläistä, jonka opeilla SaiPan menestyspolku alkoi muotoutumaan. Myyryläinen hamusi jääkiekkotietämystä omalta tutoriltaan Aarne Honkavaaralta sekä kanadalaisesta teoksesta The Hockey Handbook, jota Bryan Backmansson suomensi.

- Teuvo Myyryläinenhän ammensi kaiken maailman teoksista ja tuttavistaan tietoa. Näkemykseni on, että Myyryläinen oli aikaansa edellä. Harjoittelimme täysin samalla tavalla kuin pelaajat harjoittelevat nykyäänkin. Ainoa ero, on harjoituskertojen ja toistojen määrät olivat tuohon aikaan täysin amatööritasoa. Pitää muistaa, että kävimme kaikki leipätöissä, eikä pelaamisesta maksettu mitään, Juselius sanoo.

Oman ylistyksensä saa myös joukkueeseen hankittu Tapparassa edellisellä kaudella pelannut Yrjö Hakala, jonka panosta pelaaja-valmentajana ei voi korostaa liikaa. Juseliuksen mukaan Hakala toi omalla persoonallaan ja pelitaidoillaan joukkueeseen johtajuutta ja tyylikkyyttä.

- Yte Hakala toi joukkueeseen oman persoonansa ja haluan nostaa hänen merkitystään joukkueessa todella korkealle. Yli kolmekymppinen kaveri, joka oli täysin oikea ihminen täysin oikeassa paikassa ja vielä oikeaan aikaan. Kun hän Lappeenrantaan tuli, niin eivät kaikki häntä arvostaneet, kun eivät tienneet millaisesta kaverista oli kysymys.

Lappeenrannasta kohti DDR:n kesäisiä ilmoja

Lappeenrannassa jääharjoittelun makuun SaiPan pelaajat pääsivät heti syyskuun alussa, kun Kisapuiston tekojääradan jäädytys aloitettiin syyskuun toisena päivänä. Harjoittelun päästyä vauhtiin alkoivat myös syksyn ja alkutalven harjoitusvastustajat selvitä. Kotijäällään SaiPa ehti harjoitella noin kaksi viikkoa ja pelata yhden harjoitusottelun vieraissa Tampereen Kilpa-Veikkoja vastaan kaataen tamperelaiset 4-5 (2-2, 1-2, 1-1) lukemin, kunnes joukkuetta kutsui ottelu- ja harjoitusmatka DDR:ään eli Itä-Saksaan.

Kaikki ei kuitenkaan mennyt täysin suunnitelmien mukaan, kun joukkue jäi laivamatkallaan Trelleborgista Saßnitziin ison merimyrskyn kouriin, eikä sen vuoksi päässyt palaamaan lähtösatamaan. Laiva joutui vain keinumaan ja odottamaan kovassa myrskyssä sataman edustalla useita tunteja ja Saßnitziin se saapui lopulta viisi ja puoli tuntia myöhässä kyydissään erittäin merisairas SaiPan joukkue.
- Kaikki laivan ravintolat oli luonnollisesti kiinni, eikä niissä lasit kestäneet hyllyillä myrskyn aikana. Muistan aina, kun istuimme laivan kannella Yrjö Hakalan kanssa ja hän ehdotti, että käydään istumaan jalat ylöspäin, niin ollaan kuin keinutuolissa. Se oli sellainen kokemus, eikä itse laivakaan ollut kovin iso. Siinä oli vitsit vähissä, kun laiva mahtui keinumaan ja pomppimaan aaltojen välissä.

Matkalla joukkue kohtasi neljä itäsaksalaista joukkuetta viiden päivän aikana. Matkan ensimmäisessä ottelussa SaiPa kohtasi TSC Berlinin. Itä-berliiniläiset karkasivat nopeasti 2-0 johtoon, mutta SaiPa sinnitteli vielä 3-2 tilanteessa kotijoukkueen perässä. Toisen erän lopussa edellisen kauden Itä-saksan mestaruussarjan hopeamitalistit kuitenkin karkasivat ja veivät ensimmäisestä ottelusta 6-3 voiton (2-1, 3-1, 1-1) lukemin.

Seuraavaksi päiväksi joukkue matkasi noin 300 kilometriä Berliinistä lounaaseen, jossa vastaan asettui ASK Vorwärts Crimmitschau. Itse ottelussa kotijoukkue nappasi tiukan taistelun päätteeksi 4-2 voiton, mutta suurin erikoisuus kylmenevästä Etelä-Karjalasta matkanneille lappeenrantalaisille oli Crimmitschaussa vallinnut sää. Ottelu pelattiin peräti +21 asteen lämpötilassa.
- Itäsaksalaiset olivat virittäneet lakanakankaan kaukalon reunasta pari-kolme metriä keskustaan päin, jolloin taivaalta helottanut aurinko ei päässyt päivän aikana sulattamaan jäätä. Itse pelihän alkoi vasta yhdeksältä illalla ja mieleen on jäänyt, kuinka perhosia lenteli kaukalossa ottelun aikana, jotka jäivät lopulta jäähän kiinni, Juselius nauraa.

Joukkue palasi yhden välipäivän jälkeen jälleen Berliiniin ja kohtasi matkan kolmannessa ottelussa Itä-Saksan mestaruusajassa 15 perättäistä mestaruutta voittaneen Dynamo Berlinin. Isännät eivät olleet ottelussa kovin kohteliaalla tuulella, sillä tiukan 3-2 päättyneen avauserän jälkeen berliiniläiset karkasivat lopullisesti ja rökittivät SaiPaa peräti 9-4 lukemin.

Viikon kestänyt matka päättyi kuitenkin voittoon, kun SaiPa sai revanssin matkan ensimmäisen ottelun tappiosta TSC Berlinille. SaiPa karkasi maalittoman avauserän jälkeen toisessa erässä kolmen maalin johtoon ja onnistui pitämään sen huolimatta siitä, että TSC onnistui nousemaan päätöserässä maalin päähän. Kotimatkalle joukkue lähti 2-3 (0-0, 0-3, 2-0) voitto taskussaan.

- Matka oli joukkueelle hirveän tärkeä, koska pääsimme olemaan yhdessä ja saimme kokea, millainen DDR tuolloin oli. Kävimme mm. paikallisessa harjoituskeskuksessa, jossa oli kesää varten harjoittelevia soutajia ja näimme, miten he siellä elivät ja harjoittelivat. Kyllä siinä maalaispojan suu loksahti auki ja mietinkin, että tällaisia vastaanko me sitten kilpailemme, Juselius muistelee.

Ulkomaiset vastustajat vierailevat Lappeenrannassa ennen sarja-avausta

Ennen marraskuista sarja-avausta Porin vastaan SaiPa kohtasi lokakuun aikana ruotsalaiset IF Skultunan sekä kaksinkertaisen Ruotsin mestarin IK Götan. Kotikentällään harjoitusottelut alkoivat kuitenkin paikallista Suomensarjaan noussutta Lappeenrannan Palloa vastaan, joka jäi SaiPan alle täysin 10-4 (3-2, 3-2, 4-0) lukemin. Jatkoa seurasi viikkoa myöhemmin, kun Hämeenlinnan Tarmo vieraili Kisapuistossa.

Maajoukkuekomennukselta joukkueen riveihin palanneen puolustaja Lalli Partisen johdolla hämeenlinnalaiset hyytyivät kolmannessa erässä täysin ja vieraiden toisella erätauolla käsissään pitänyt 2-3 johto kääntyi SaiPan 6-3 voittolukemiksi päätöserässä hyökkääjä Martti Sinkkosen iskettyä ensin voittomaaliksi jääneen 4-3 osuman ja tarjoili vielä Timo Väätämöiselle tämän viimeistellessä 6-3 päätöslukemat vain reilua minuuttia ennen loppusummeria.

Harjoitusotteluiden voitoista jäi kuitenkin varjo. Joukkueesta olivat jo ennen Tarmo-ottelua loukkaantumisen vuoksi sivussa kesällä polvensa loukannut Yrjö Hakala ja solisluunsa loukannut Juhani Pyyhtiä. Ottelun tuoksinassa kaksi joukkueen pelaajaa putosi kokoonpanosta, kun laitahyökkääjä Markku Eiskonen loukkasi jalkansa avauserässä ja puolustaja Lalli Partinen sai tällin reiteensä.
Eiskonen sekä Partinen olivat sivussa joukkueen saadessa muutamaa päivää myöhemmin vieraita Ruotsista. Ruotsin toiseksi korkeimmalla sarjatasolla pelanneesta Skultuna IS:stä ei ollut SaiPan pysäyttäjäksi, vaan idän jättiläiset veivät ottelun nimiinsä 5-3 (1-0, 3-2, 1-1) lukemin Kari Ruontimon iskiessä ottelun voittomaalin toisen erän loppupuolella.

Kahta päivää myöhemmin Ruotsin mestaruuden kahdesti voittanut IK Göta jäi täysin vastaantulijaksi Kisapuistossa. Kaksi erää ruotsalaiset pysyivät kotijoukkueen perässä pääasiassa maajoukkuemaalivahti Lars Berggrenin pitäessä joukkuetta pystyssä torjunnoillaan. Vierailijat pitivät tiukasti kaksi erää johdostaan kiinni, mutta kenttätapahtumia hallitsi SaiPa. Toisessa erässä SaiPan maalia vartioinut Raimo Helppolainen ei joutunut torjumaan ollenkaan koko erän aikana, kun toisessa päädyssä Berggren joutui venymään kiekon tielle peräti 18 kertaa.

Kolmannessa erässä SaiPa meni menojaan. Erää ei ehditty pelata kuin 23 sekuntia, kun Raimo Lohko iski ottelun 2-2 tasalukemiin ja tuosta lumipallo sai vauhtinsa. Seitsemään minuuttiin SaiPa iski neljä kiekkoa ohi Berggrenin ja erän toinen puolisko Kisapuiston yleisö sai nauttia kunnon maalikarkeloista. Kaikkiaan kahdeksan kiekkoa löysi tiensä tukholmalaisten maaliin ja valotaululla komeili ottelun päätyttyä SaiPan 9-2 (1-2, 0-0, 8-0) lukemat.

Nihkeä aloitus kauden alkuun on pilata jatkohaaveet

Kahdessa lohkossa pelattu SM-sarjakausi saatiin vihdoin käyntiin kotiottelulla hallitsevaa mestaria Porin Karhuja vastaan. Aiemmilta vuosilta SaiPalla ei ollut vielä voittoa porilaisista, eikä sellaista näyttänyt nytkään tulevan. Kahden erän ajan SaiPan hyökkäykset pysähtyivät Karhujen maalivahti Matti Janssoniin, mutta kolmas erä oli täydellistä lappeenrantalaisten näytöstä. Ensin Heikki Juselius tarjoili Antti Raville 1-3 kavennuksen ja vain 57 sekuntia myöhemmin Markku Eiskonen nosti SaiPan maalin päähän. Tasoituksen iski 6639 -päisen kotiyleisön riemuksi Juselius, jonka laukaus ohitti Janssonin vain reilu minuutti ennen ottelun päätöstä.

Vajaata viikkoa myöhemmin SaiPa jäi täysin Rauman Lukon jalkoihin vierasottelussaan. Raumalaiset takoivat kolmannessa erässä peräti viisi maalia Raimo Helppolaisen selän taakse voittaen ottelun peräti 8-1 (1-0, 2-1, 5-0). Vaikka joukkue osoitti seuraavassa ottelussa sisuuntumisen merkkejä noustessaan Tampereen Kilpa-Veljiä vastaan 4-3 voittoon, oli kauden joukkueen esitys seuraavassa ottelussa Lahden Reipasta vastaan jokseenkin nihkeää. Reippaalle kärsityn tappion myötä SaiPa löytyi lohkonsa viimeiseltä sijalta, kun kolme parasta joukkuetta pääsisivät ylempään loppusarjaan.

- Ei meillä sillä lailla ollut mitään tavoitteita, ainoa oli se muisto edelliseltä kaudelta jolloin pärjäsimme hyvin. Eikä huono alkukausi aiheuttanut hirveää painetta tai paniikkia joukkueen sisällä. Tiesimme, että pärjäsimme ja sarjajärjestelmäkin oli sellainen, että riitti kun oli kahdesta lohkosta kuuden parhaan joukossa, Juselius muistelee.

Reipas-tappion jälkeen alkoi SaiPan tappiottomien otteluiden putki. Se kukisti muutaman päivän sisään peräkkäisissä otteluissa Helsingin Jalkapalloklubin, joista jälkimmäinen oli puhdas Jorma Hietanen -show. Hietanen latoi neljä kiekkoa 9-1 päättyneessä ottelussa ohi HJK-vahti Martti Kuokkasen saaden hyvää tukea kaksi maalia tehneeltä laitahyökkääjältä Martti Sinkkoselta.

Toisen erän aluksi kolmikko Martti Sinkkonen - Pauli Hyväri - Hietanen latoivat kolme maalia HJK:n verkkoon 31 sekunnissa, joka on vielä tänäkin päivänä SaiPan nopeimmat joukkueen tekemät kolme maalia pääsarjatasolla.

SaiPan tappioton putki jatkui aina alkulohkon loppuun saakka. Vierasottelussa Lahden Reipasta vastaan joukkue nousi 5-2 tappioasemasta viimeisessä erässä 5-5 tasalukemiin tarviten ainoastaan hieman yli kaksi minuuttia siihen. Seuraavaksi kaatui Tampereen Kilpa-Veljet 5-2 ja Rauman Lukko 3-1 lukemin. Peräkkäiset voitot tiesivät paikan varmistumista ylemmässä loppusarjassa ja mahdollisuutta pelata mitaleista.

Mitalistit selvillä vasta viimeisellä kierroksella

SaiPan lisäksi alkulohkosta ylempään loppusarjaan pääsivät Rauman Lukko ja Lahden Reipas. Toisesta alkulohkosta mitaleista kamppailivat Tampereen Ilves, Turun Palloseura ja porilainen Rosenlewin Urheilijat -38.

SaiPan pelit ylemmässä loppusarjassa alkoivat, kuten kauden alun alkulohkossakin. Neljästä ensimmäisestä ottelusta tuloksena oli vain yksi voitto Rosenlewin Urheilijoista, mutta sarjataulukossa SaiPa oli hyvissä asemissa neljäntenä kiitos muiden joukkueiden, jotka olivat pelanneet otteluitaan sopivasti ristiin.

Kaksi perättäistä voittoa Lahden Reippaasta nostivat SaiPan taistelemaan mitalista, kun sarjaa oli jäljellä neljä ottelua. Niistä kaksi ensimmäistä Lukkoa ja Ilvestä vastaan päättyivät tappioon mikä tiesi sitä, että SaiPa tarvitsi kummastakin jäljellä olevista kahdesta kotiotteluista voiton varmistaakseen seurahistorian ensimmäisen SM-mitalin.

Niistä ensimmäisessä SaiPa joutui kaksi erää taistelemaan pisteistä TPS:ää vastaan. Ennen kolmannen erän alkua SaiPa johti ottelua 2-1 ja turkulaisten peli-ilo katkesi lopullisesti, kun SaiPa takoi kolmannen erän alussa vajaaseen kahteen minuuttiin kolme maalia Antti Ravin, Lalli Partisen ja Timo Väätämöisen vastatessa maalienteosta. Viimeisillä minuuteilla TPS nousi vielä Jorma Laapaksen ja Pertti Kareliuksen maaleilla kahden maalin päähän, mutta SaiPa sai kesti turkulaisten painostuksen ja nappasi elintärkeät pisteet.

TPS pelasi oman viimeisen ottelunsa Tampereen Ilvestä vastaan jo lauantaina 12. helmikuuta, joten turkulaisten 4-3 voitto mestaruuden jo varmistaneesta Tampereen Ilveksestä tiesi sitä, että SaiPan oli voitettava RU-38 päästäkseen kiinni pronssisiin mitaleihin.

Sarjan viimeiselle kierrokselle lähdettiin tilanteesta, jossa SaiPalla (maaliero -2), TPS:llä (Maaliero -3) ja RU-38:lla (maaliero -6) oli kaikilla kahdeksan pistettä. Tasaisessa ottelussa joukkueet tekivät vuorotellen maaleja aina kolmannen erän puoliväliin saakka, kunnes Leo Haakanan laukaus varmisti SaiPalle ensimmäisen SM-mitalin.

- Yli 4500 katsojaa katsomossa ja pakkasta oli -20 astetta. RU:n kaverit oli jo ajatellut asian niin, ettei heillä ollut mitään jakoa pronssille. Kyllähän he osasivat laskea, että se pronssimitali menee TPS:lle tai SaiPalle. RU:lla oli joukkueessa mm. legendaarinen Raimo Kilpiö ja Mölli Keinonen. Kun lopulta Haakanan Leksa laukoi sen 3-2 voittomaalin, niin lähdimme mitalit käsissä pois ja se oli siinä, Juselius päättää.